Kiinalainen uusi vuosi 2020

Kun ihana laakso kuhisee höyryä ympärilläni, kun meridiaaniaurinko osuu puideni läpitunkemattomien lehtien yläpintaan ja kun vain muutama harhainen pilkahdus tunkeutuu sisäiseen pyhäkköön, heittäydyn korkean ruohon sekaan puroa tihkuen, ja kun makaan lähellä maata, huomaan tuhansia tuntemattomia kasveja; kun kuulen pienen maailman surinaa varsien välissä ja tutustun lukemattomiin hyönteisten ja kärpästen sanoinkuvaamattomiin muotoihin.

silloin tunnen Kaikkivaltiaan läsnäolon, joka on luonut meidät omaksi kuvakseen, ja sen universaalin rakkauden hengen, joka kantaa ja ylläpitää meitä, kun se leijuu ympärillämme autuuden ikuisuudessa; ja sitten, ystäväni, kun pimeys peittää silmäni ja taivas ja maa näyttävät asuvan sielussani ja imevän sen voiman kuin rakastetun rakastajattaren muoto, silloin ajattelen usein kaihoisasti: "Voi, kunpa voisin kuvailla näitä käsityksiä, kunpa voisin painaa paperille kaiken sen, mikä elää niin täydellisenä ja lämpimänä sisälläni, niin että se olisi sieluni peili, niin kuin sieluni on äärettömän Jumalan peili"!

Oi ystäväni - mutta se on liikaa voimilleni - minä vajoan näiden näkyjen loiston painon alle! Ihmeellinen tyyneys on vallannut koko sieluni, kuten nämä suloiset kevätaamut, joista nautin koko sydämestäni. Olen yksin ja tunnen olemassaolon viehätyksen tässä paikassa, joka on luotu kaltaisteni sielujen autuutta varten.

Olen niin onnellinen, rakas ystäväni, niin uppoutunut pelkän rauhallisen olemassaolon hienoon tunteeseen, että unohdan kykyni. Tällä hetkellä en pystyisi piirtämään yhtäkään viivaa, ja silti tunnen, etten ole koskaan ollut suurempi taiteilija kuin nyt.

Kun ihana laakso kuhisee höyryä ympärilläni, kun meridiaaniaurinko osuu puideni läpitunkemattomien lehtien yläpintaan ja vain muutama harhaileva pilkahdus tunkeutuu sisäiseen pyhäkköön, heittäydyn korkean ruohon sekaan tihkuvan puron varrelle, ja kun makaan lähellä maata, huomaan tuhat tuntematonta kasvia: Kun kuulen pienen maailman vilinän varsien välissä ja tutustun hyönteisten ja kärpästen lukemattomiin sanoinkuvaamattomiin muotoihin, tunnen Kaikkivaltiaan läsnäolon, joka on luonut meidät omaksi kuvakseen, ja tunnen sen universaalin rakkauden henkäyksen, joka kantaa ja ylläpitää meitä.

kun se leijuu ympärillämme autuuden ikuisuudessa; ja sitten, ystäväni, kun pimeys peittää silmäni ja taivas ja maa näyttävät asuvan sielussani ja imevät sen voiman kuin rakastetun rakastajattaren muoto, ajattelen usein kaihoisasti: "Voi, jospa voisin kuvailla näitä käsityksiä, jospa voisin painaa paperille kaiken sen, mikä elää niin täydellisenä ja lämpimänä sisälläni".